Liinassa laukkaa

Tänään päätin juoksuttaa Huilua juoksutusjärjestelmällä pitkästä aikaa. Huilullakin oli virtaa aika paljon, ja sen olen huomannut ratsastaessa. 
Huilu oli taas tavalliseen tapaansa todella likainen kun hain sen tarhasta. Se tuli käskystä mun luokse ja lähdettiin viemään ne talliin. Huilu jätettiin jälleen välikköön. Laitoin sen valmiiksi ja eikun menoksi!

Tänään oli taas kova tuuli. Ärsyttävää kun nyt olis ihanat ilmat kun ei ole vielä öttiäisiä eikä kovia helteitä, mutta sitten kova tuuli pilaa kaiken!

Niin kova vauhti että silmätkin menee kiinni

Sitten kun huomattiin että Huilu kaahottaa, ja kaatuu välillä sisäänpäin. Me päätettiin lähtä juoksuttaan sitä laitumelle, sitä on nimittäin suurennettu niin siellä on kivasti tilaa juoksuttaa/ratsastaa. 
Tänään oikein näki että Huilulla on vielä laukassa hiomista. Se pukitti paljon tuon pötkylän takia ja oli muutenkin niin energinen. Se nosti laukan todella hienosti käskystä, ja ymmärsi heti mitä minä siltä pyysin. Ei tarvinnut edes paljoa pyytää Huilua eteenpäin, kun se nosti heti laukan ja pukkipukkipukki. Huilulle laukkaaminen on vielä pelkkää pukittelua, mutta eiköhän me tästä edetä! Pitää sitten ruveta laukkuuttamaan sitä ilman järjestelmää ja laittaa satula selkään, että se tottuu laukkaamaan satula selässä. 
Pyrin siihen että Huilu nostaisi laukan rauhallisesta ravista, koska ei se varmaan kovin kiva oo sitten kun ratsain rupeaa laukkaamaan että ensin kierros kiitoravia ja sitten vasta laukka. :D

Hieno poika!

Illalla klo. 19.00 Huilulla oli kengitys ja raspaus. Äiti oli käyny urheilukaupassa ostamassa Huilulle ratsukengät, mutta ne oli liian suuret. Kauppias oli kuulemma kauheana vakuuttanut että on sopivan kokoiset yms, mutta mites kävikään?  No päädyttiin sitten siihen että otetaan samat kengät mitkä sillä oli talvella, mutta otetaan hokit pois. Kengittäjä sanoi että niitten pitäisi kyllä kestää syksyyn asti, mutta loppukesästä kannattaa vaihtaa. Käydään äitin kans vaihtamassa nuo liian suuret kengät pienenpään kokoon. 
Raspauskin sujui hyvin. Huilulla oli piikkejä ylähampaissa, ja vähän alahapmaissa ja se selittääkin sen suun aukomisen. Mukava nyt kun hevosellakaan ei ole kipua!(:
Urheilukaupan myyjä oli antanut äitille hevoskauppavihon, jossa oli vaikka mitä ihanaa! Hoitotarvikkeita, ratsastustarvikkeita, raviurheilua ja kaikkea! 

Ruvetaan muuten kirjoittamaan Jeminan kans taas omiin blogeihin, ainakin vähäksi aikaa. Mulla tuli kauhee ikävä omaa blogia ja teitä rakkaita lukijoita! Kiitos tuhannesti niille jotka liityitte myös tuonne toiseen blogiin lukijaksi!