Erikoispostaus: Mietteitä tallinvaihdosta

Otsikko on hieman hämäävä, ja jokainen luulee varmaan että olen vaihtamassa tallia, sillä en ole todellakaan.
Eli tämä postaus käsittelee sitä, mitä tallinvaihdosta on seurannut, ja mitä hyviä ja huonoja puolia siinä on. En ole pitkään aikaan tehnyt erikoispostausta, ja itsellä on intoa kirjoittaa tällainen postaus.

Tallin vaihdon syitä olivat siis ne, että emme pystyneet enää kehittymään edellisellä tallilla. Kehityimme siellä paljon, mutta emme tarpeeksi. Liikutus mahdollisuudet eivät täyttäneet Huilun puutteita. 
Huilu on myös sen verran iso, että talli oli sille liian ahdas. Huilu löi päätään jatkuvasti kattoon, joka aiheutti sille suuren pääherkkyyden, jonka takia emme enää saaneet sille suitsia päähän. Suskihan on Huilua lähes 10cm matalampi, joten sillä ei ole ongelmaa tallin tilavuuden kannalta. Huilu rikkoi jatkuvasti tarhauksia, ja karkaili ja hermoili niin paljon, ettei kukaan muu enää halunnut käsitellä kuin minä. Itse en nähnyt Huilun käyttäymisessä mitään ongelmaa, mutta jatkuvasti mulle siitä sanottiin, enkä oikein vieläkään ymmärrä, mitä Huilu oikeastaan teki. 
Hyviä puolia tallissa kuitenkin on. Se on mukava ja kotoisa vanha talli, jossa ainakin on omaa rauhaa. Maastot oli lähellä, eikä siellä vilissyt autoja/ihmisiä koko ajan, vaan siellä oli ihanan rauhallista. Mulla oli aina kaveri tallille, joten ikinä ei tarvinnut yksin lähteä tallille, ja sain materiaalia lähes jokaiselta tallireissulta. Pelloilla oli mukava ratsastaa, ja hevosellekin se on tosi mukavaa, mutta se taas kostautui talvisin, jolloin pellot olivat käyttökelvottomat. En siis todellakaan moiti tätä tallia, mutta yksinkertaisesti se oli väärä paikka Huilulle. 

Mitä hyvää tallinvaihdosta seurasi? Entä huonoa?
Päästään Huilun kanssa nyt treenaamaan tavoitteellisesti kesällä, kuin myös talvella. Tottakai tallinvaihto jännitti tosi paljon, ja mieleeni heräsi ajatuksia. Mitä jos Huilulle tulee stressi? Hajottaa paikkoja? Muut eivät tykkää siitä, ne olivat ihan turhia.
Huilusta pidetään tosi paljon nykyisellä tallilla, jopa rakastetaan! Onhan Huilu mitä ihanin ruuna! Muut ovat päässeet sillä ratsastustunneille, myös minä, joka tietty auttaa meitä pääsemään eteenpäin ja Huilu saa säännöllistä liikuntaa. 
Kesäisin pääsemme ihaniin maastoihin ja pelloille ja tallin omalle kentälle, ja talvisin maneesi on vajaan 500metrin päässä, joten sinnekin päästään treenaamaan ainakun halutaan. Tallinpitäjä on pätevä ratsastuksen opettaja, joka haluaa auttaa meitä eteenpäin, ja hänelle oonkin todella kiitollinen kaikesta missä on meitä auttanut/opettanut!
Uuden tallin myötä Huilu ei enää vierasta esim tiellä vastaan tulevia hevosia, ei enää rupea riehumaan kun kuulee toisen hevosen hirnuntaa jostain, koska tallissa on paljon mukavia kavereita Huilulle. Toki Huilussa on jonkin verran agressiivisuutta, jonka huomaa erityisesti tallissa, hyökkii seiniä päin jos toinen hevonen tulee lähelle ja potkii välillä seiniä, mutta onneksi tästäkin kurjasta tavasta ollaan pääsemässä eroon! 

Huonoja puolia tallin vaihdosta on vaikea keksiä. Tottakai se on valitettavaa, että Jeminan hevonen Suski jäi yksin, mutta tietenkään se ei oikeastaan ole meidän ongelmamme, mutta säälittää se nyt kuitenkin. Ja se että Jemina käy usein nyt yksin tallilla. Tottakai laitan oman hevosen elämäntilanteen etusijalle, mutta mulla on aina ollut se ongelma, että mua harmittaa asiat joille en vaan voi mitään. Oman hevosen takia joutuu uhrautumaan monesta kivasta asiasta. 
Mutta voin sanoa, että en todellakaan kadu tätä! Nykyinen elämäntilanteeni on niin loistava, että en voi kuin hymyillä. Huilu voi mahtavasti, kuten minäkin. Saan oikeasti olla todella kiitollinen nykyisen tallin väelle, erityisesti Riikalle ja Iidalle, kun ovat mua auttaneet jokaisessa vaikeassa asiassa/tilanteessa!

Mitä piditte postauksesta?

Minkä laisia erikoispostauksia haluaisitte minun tekevän?