Sivut

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Aina mun poika

Kuten olette jo huomanneet, en blogia enää kirjoita. Mutta ajattelin nyt teillekkin tulla tämän uutisen kertomaan, että Huilu lähtee hevostaivaaseen 5.4. Huilun jalat ovat menneet niin kipeiksi, ettei se kestä edes pientä liikutusta enää, eikä jaksa selässään aikuistakaan kantaa. Tämä on tosi harmi juttu, mutta Huilun ilo ja terveys on mulle kaikki kaikessa, ja sen takia päätettiin nyt näin.

Olen saanut viettää Huilun kanssa 5 ihanaa vuotta, jotka on opettanut minua sekä Huilua eteenpäin. Minulle jää tuhansia ihania muistoja, vaikka aina ei kaikki mennyt ihan nappiin. Huilu on ollut mulle maailman parhain ystävä, hevonen, tukihenkilö ja perheenjäsen, mutta nyt on aika päästää irti.
Huilua voin kiittää kaikesta. Siitä, että opetit minua ratsastajana eteenpäin. Siitä, että opetit minulle periksiantamattomuutta. Siitä, että ikinä ei saa luovuttaa. Siitä, että olet minun paras ystäväni. Opetit minulle luottamusta, kiitollisuutta, iloa ja surua. Mutta ennenkaikkea, sinä olet ja pysyt minun parhaana ystävänäni, mihin ikinä tuulet sinut viekään, ja olen varma, että pysyt aina luonani.

Kiitän teitä kaikkia, jotka ovat seuranneet meidän matkaamme, olette tukeneet, auttaneet ja kannustaneet meitä, kiitos!




~Ystäväni,
Ne jotka etsivät yhtäaikaa, myrskyä ja rauhaa,
eivät löydä perille,
kulkematta käsi kädessä,
miten kaukana toisistaan kulkevatkaan.~