Sivut

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Erikoispostaus: Mietteitä tallinvaihdosta

Otsikko on hieman hämäävä, ja jokainen luulee varmaan että olen vaihtamassa tallia, sillä en ole todellakaan.
Eli tämä postaus käsittelee sitä, mitä tallinvaihdosta on seurannut, ja mitä hyviä ja huonoja puolia siinä on. En ole pitkään aikaan tehnyt erikoispostausta, ja itsellä on intoa kirjoittaa tällainen postaus.



Tallin vaihdon syitä olivat siis ne, että emme pystyneet enää kehittymään edellisellä tallilla. Kehityimme siellä paljon, mutta emme tarpeeksi. Liikutus mahdollisuudet eivät täyttäneet Huilun puutteita. 
Huilu on myös sen verran iso, että talli oli sille liian ahdas. Huilu löi päätään jatkuvasti kattoon, joka aiheutti sille suuren pääherkkyyden, jonka takia emme enää saaneet sille suitsia päähän. Suskihan on Huilua lähes 10cm matalampi, joten sillä ei ole ongelmaa tallin tilavuuden kannalta. Huilu rikkoi jatkuvasti tarhauksia, ja karkaili ja hermoili niin paljon, ettei kukaan muu enää halunnut käsitellä kuin minä. Itse en nähnyt Huilun käyttäymisessä mitään ongelmaa, mutta jatkuvasti mulle siitä sanottiin, enkä oikein vieläkään ymmärrä, mitä Huilu oikeastaan teki. 
Hyviä puolia tallissa kuitenkin on. Se on mukava ja kotoisa vanha talli, jossa ainakin on omaa rauhaa. Maastot oli lähellä, eikä siellä vilissyt autoja/ihmisiä koko ajan, vaan siellä oli ihanan rauhallista. Mulla oli aina kaveri tallille, joten ikinä ei tarvinnut yksin lähteä tallille, ja sain materiaalia lähes jokaiselta tallireissulta. Pelloilla oli mukava ratsastaa, ja hevosellekin se on tosi mukavaa, mutta se taas kostautui talvisin, jolloin pellot olivat käyttökelvottomat. En siis todellakaan moiti tätä tallia, mutta yksinkertaisesti se oli väärä paikka Huilulle. 



Mitä hyvää tallinvaihdosta seurasi? Entä huonoa?
Päästään Huilun kanssa nyt treenaamaan tavoitteellisesti kesällä, kuin myös talvella. Tottakai tallinvaihto jännitti tosi paljon, ja mieleeni heräsi ajatuksia. Mitä jos Huilulle tulee stressi? Hajottaa paikkoja? Muut eivät tykkää siitä, ne olivat ihan turhia.
Huilusta pidetään tosi paljon nykyisellä tallilla, jopa rakastetaan! Onhan Huilu mitä ihanin ruuna! Muut ovat päässeet sillä ratsastustunneille, myös minä, joka tietty auttaa meitä pääsemään eteenpäin ja Huilu saa säännöllistä liikuntaa. 
Kesäisin pääsemme ihaniin maastoihin ja pelloille ja tallin omalle kentälle, ja talvisin maneesi on vajaan 500metrin päässä, joten sinnekin päästään treenaamaan ainakun halutaan. Tallinpitäjä on pätevä ratsastuksen opettaja, joka haluaa auttaa meitä eteenpäin, ja hänelle oonkin todella kiitollinen kaikesta missä on meitä auttanut/opettanut!
Uuden tallin myötä Huilu ei enää vierasta esim tiellä vastaan tulevia hevosia, ei enää rupea riehumaan kun kuulee toisen hevosen hirnuntaa jostain, koska tallissa on paljon mukavia kavereita Huilulle. Toki Huilussa on jonkin verran agressiivisuutta, jonka huomaa erityisesti tallissa, hyökkii seiniä päin jos toinen hevonen tulee lähelle ja potkii välillä seiniä, mutta onneksi tästäkin kurjasta tavasta ollaan pääsemässä eroon! 




Huonoja puolia tallin vaihdosta on vaikea keksiä. Tottakai se on valitettavaa, että Jeminan hevonen Suski jäi yksin, mutta tietenkään se ei oikeastaan ole meidän ongelmamme, mutta säälittää se nyt kuitenkin. Ja se että Jemina käy usein nyt yksin tallilla. Tottakai laitan oman hevosen elämäntilanteen etusijalle, mutta mulla on aina ollut se ongelma, että mua harmittaa asiat joille en vaan voi mitään. Oman hevosen takia joutuu uhrautumaan monesta kivasta asiasta. 
Mutta voin sanoa, että en todellakaan kadu tätä! Nykyinen elämäntilanteeni on niin loistava, että en voi kuin hymyillä. Huilu voi mahtavasti, kuten minäkin. Saan oikeasti olla todella kiitollinen nykyisen tallin väelle, erityisesti Riikalle ja Iidalle, kun ovat mua auttaneet jokaisessa vaikeassa asiassa/tilanteessa!




Mitä piditte postauksesta?
Minkä laisia erikoispostauksia haluaisitte minun tekevän?

tiistai 10. helmikuuta 2015

Kuvailua Ft. Iida

Käytiin tänään Iidan kanssa kuvaamassa Huilua pitkästä aikaa. 
Kävin ostamassa Huilulle uuden satulahuovan, jota aijoimme kuvata, mutta kun saavuin tallille huopa jäikin autoon ja lähti äitin mukana takaisin kotiin. Soittelin sitten äitille mut ei se vastannut, joten saatte kuvia huovasta joku toinen päivä. 
Odottelin Iidaa hetken, ja kun Iida tuli haimme heti hepat sisälle, siistittiin Huilu ja lähdettiin. Ulkona oli ihana auringonlasku, joten kuvista tuli tosi kivoja! Kiitos siis Iidalle ihanista kuvista! 





Heti tallille tullessani Huilu oli virkun oloinen. Räpsäisin siis tarhastakin pari kuvaa, joista tuli oikeastikkin aika kivoja!
Mutta mites kävikään, tarhassa virkeus kostautui kentällä, ja se oli niin masentuneen näköinen, eikä sitä olisi kuvaus voinut vähempää kiinnostaa. Kiitos Iidan sytkärin, saatiinkuitenkin monta kivaa kuvaa!

"Huilu rakas kun sun pitää pysyä paikoillas"











Ostimme eilen Huilulle uuden loimen, joka on vähän niinkuin varalle, jos toinen kastuu tai menee rikki. Emme varmaan olisi enää ostaneet tälle talvelle uutta toppaloimea, mutta loimi oli niin hieno, ja vielä tosi edullisessa alennuksessa, joten kannattihan se silloin mukaan ottaa, tuleehan se ensi talvikin vielä joskus.
Sitä vielä kanssa että heti mun laukkaamisen jälkeen, Huilu on laukannut tosi paljon paremmin Liinassa, ja kulkenut muutenkin paljon paremmin. Mulla on poikkeavasti vasta kahden viikon päästä seuraava tunti, sillä opettajani kähtee reissulle viikonlopuksi, joten käymme Iidan kanssa ratsastamassa Huilu puoliksi, joten ei se jää silti ilman liikutusta :)

Mikä oli lempi kuvasi?:)

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Huippu fiilikset!

Moikka kaikki!
Mulla on fiilikset aivan katossa, sillä otettiin aika iso harppaus eteenpäin tämän päivän ratsastustunnilla. 
Mulla oli taas puolentunnin yksäri maneesilla. Otettiin eka tosi rauhallinen ravi ja tehtiin päätyympyrät molempiin päihin ja keskiympyrät. Ympyröillä mun piti asettaa Huilu sisään ja mennä tötsien välistä. Opettajan mukaan mun istunta oli parantunu hienosti viime tunnista, ja huomaan itsekin että mulla ja Huilulla alkaa löytyä yhteinen sävel, Keventämisessäkään ei ollut muuten ongelmaa enää, muutakuin kantapäät meinas nousta jonka seurauksena jalustimet meinasivat välillä karkailla. 
Mulla oloi viime tunnilla ongelmia tasapainon kanssa, ja välillä rojahdin eteen, tällä kertaa sain pidettyä tasapainon hyvin keskellä, josta sainkin kehuja.
Syy minkä takia mulla on nii hyvät fiilikset, on että otettiin ensimmäistä kertaa kunnon laukkaa selästä käsin! Riikka otti meijät liinaan, käskin itse Huilun laukalle, mutta Riikka sanoi liinan päässä sille sanaa "laukka" niin kauan että se nosti sen. Ei se edes kauaa kaahaillut ravissa vaan nosti laukan aika helposti. Kehuin heti antamalla sisäohjaa ja kehuin myös sanoilla, ja Riikkakin kehui. Huilu antoi tosi hienosti takaisin raville mutta oli siinä vähän pidättelemistä ettei lähde vetämään rallia. 
Toiseen suuntaan Huilu laukkasi ihan yhtä hyvin, mutta sitä sai pyytää enemmän eteen. Otettiin vaikean suunnan jälkeen sille vielä palkaksi yks nosto helpompaan suuntaan, ja sitten otettiin loppuravit ja lähdettiin takaisin tallille. Sain paljon kehuja Riikalta, ja nyt on taas hyvä motivaatio lähtä edistymään Huilun kanssa! :)
Valitan ettei tunnista ole materiaalia...