Päätin että meen ilman satulaa vasta kun maa on kuivanut, sillä ei ole kovin kivaa tippua murakkoon.
Ja sitten kun maa on kokonaan sulanut ruvetaan suunnittelemaan sitä kenttää. Mutta mun mielestä sitä ei kannattais rakentaa siihen hevosten laitumen viereen, sillä kesällä kuumana päivänä se saattaa pölistä, joten pitäis hyvä peltokin etsiä. Siinä tallin vieressä olis just tosi hyvän kokonen pelto, just semmonen kentän muotoinen, mutta se on jonkun mummon omistuksessa.
Huilu on oppinut pitämään kaulaa vähän kaarella. Varmaan tuo juoksutusjärjestelmä on auttanut. Käynti tuntuu paljon tasaisemmalta ja paremmalta, eikä keinu enää läheskään niin paljon kuin ennen. Ennen Huilu meni ihan pää taivaissa, mutta ne ajat ovat nyt ohi, ja minä aijon pitää siitä huolen. Huomennakin aijon juoksuttaa Huilua sillä juoksutusjärjestelmällä. Huilu on vaan aina vähän pukitellut kun sillä on ollut se, kun siellä on se suikula tuolla vähän hännän alapuolella. Mutta onneks Salla opetti mut käyttämään sitä oikein. :)
Sitten ratsastuksen jälkeen tehtiin vähän maastakäsittelyjä. Huilu sai olla vähän aikaa irti, ja se seuras mua tosi nätisti. Sitten kun vaihdoin sille riimun päähän niin heti kiinnostus herpaantui. Mutta sain sen huomion kun hain niitä heppanameja. Ne oli vaan ärsyttävän pieniä niin Huilulla oli vähän vaikeuksia syödä niitä. Tehtiin semmoinen pieni kuja, jota pitkin me käveltiin ja sitten ämpäreitä piti pujotella.
Hieno poika! |