Huilu on nyt siis ontuillut vasenta etujalkaansa satunnaisesti. Ensin se näkyi vain vähäisenä epäpuhtautena, eikä varsinaisena ontumisena (itse en ollut paikalla). Toisina päivinä ei taas mitään ongelmaa.
Mutta kun hain Huilun tarhasta tiistaina, se ei varannut jalalle ollenkaan painoa, vaan hyppeli toisella etusellaan, ja meinasi välill kaatuilla. Minä tietenkin olin hirveän huolissani, ja pyysin pari tallilaista katsomaan jalkaa.
Jalka oli kuuma ja Huilu aristi sitä vähän joka paikasta. Kuumetta oli 38.3 mutta se saattoi johtua ihan vaan rokotteesta. Puhdistimme kavion mutta mitään ei näkynyt. Itselläni pyöri jo mielessä "eikai luita ole mennyt rikki, tai jännettä" ja muita vastaavia ajatuksia.
Illalla valmentajani tuli tallille ja katsoi jalkaa. Hänkään ei osannut sanoa mitään jalasta, muuta kuin että se on todella kipeä ja täynnä nestettä. Viilensimme jalkoja linimentillä ja kasteltiin kylmällä vedellä.
Seuraavana päivänä äiti soitti 200metrin päässä olevalle hevosklinikalle, ja meni käymään siellä paikanpäällä varaamassa meille ajan. Saimme ajan onneksi heti keskiviikolle.
Aika oli kahdelta joten äiti tuli hakemaan mua paria tuntia aikaisemmin koulusta. Käväistiin kotona ja sitten tallille. Huilu sisälle, korvat kiinni, loimi päälle ja klinikalle. Onneksi matka on niin lyhyt että sinne pääsee äkkiä kävelemällä. Onneksi jalka ei silloin ollut pahimmillaan joten matka selvittiin ilman kovia kipuja.
Huilu oli alkumatkan tosi rauhallinen, mutta paikanpäällä se oli oikea tuuliviiri. Klinikka sijaitsee siis raviradalla, ja siellä meni ravureita jatkuvasti ohi, ja sai Huilun pään aivan pyörälle. Sain sen onneksi pidettyä hyvin hallussa, ellei pyörimistä ja hyppelyä lasketa.. Vielä siihen päälle ambulanssi ajoi siihen meidän luo ja ilmoitti että pelastushelikopteri nousisi siitä klinikan toiselta puolelta, ja pitäisi todella kovaa meteliä. Mielessäni vain pyöri että millainen Huilu sitten on kun helikopterikin sekaantuu tähän. Laitettiin Huilu sitten kiinni semmoiseen kiinnityspaikkaan mihin ravureita laitetaan ravien ajaksi.
Huilu rauhoittui heti kun se laitettiin kiinni, eikä se ollut helikopterista lopulta millänsäkkään.
 |
| Pari puhelimella otettua kuvaa klinikalta |
Helikopterin lähdettyä meidät kutsuttiin sisälle. Huilun vetopaniikkien vuoksi se laitettiin pakkokarsinaan odottamaan vuoroa. Huilu hermoili toisia sisällä olevia hevosia, varsinkin sitten kun muut hevoset lähti Huilu järkyttyi kun piti jäädä yksin.
Pakkokarsinassa Huilulle laitettiin rauhoittavaa, jonka jälkeen siirryttiin suurempaan saliin. Rauhoittava alkoi heti vaikuttaa, ja Huilu laski pään syliini ja oli jo rupeamassa nukkumaan. Minun piti herätellä sitä taputtelemalla turpaan ja ravistelemalla riimunarua. Lääkärinkin oli vähän hankala pitää jalkaa ylhäällä kun Huilu nojasi siihen koko painollaan.
Lääkäri oli todella kokenut nuoresta iästään huolimatta, ja totesi heti että kyseessä on kaviopaise. Hän otti kengän irti ja näytti paisetta meille. Olihan se aika yököttävä, mutta olen semmoisen ennenkin nähnyt meidän tallissa olevalla Iina-hevosella.
Lääkäri puhkaisi paiseen, ja sieltä oikein roiskui suuret määrät mätää..
Kun suurin osa mädästä oli tullut ulos, lääkäri laittoi siihen käärön, ja päällysti sen ilmastointiteipillä. Sitten antoi meille ohjeet jatkoon ja saimmekin lähtä takaisin kotiin.
Kävelymatka oli uuvuttava minulle, mutta erityisesti Huilulle, joka oli ihan tokkurassa rauhoitteen takia. Minun ja äidin oli tuettava Huilua molemmilta puolilta, ja mun piti taluttaa Huilua sieltä sivulta, ettei vain kaatuisi päälleni, kun yleensä hevoset kaatuvat eteenpäin.
Huilu on nyt siis liikuntakiellossa, ja käärö pitää vaihtaa päivittäin. Kisat siis jäävät valitettavasti välistä, mutta kyllä kisoja tulee ja menee. Tärkeintä on että Huilu saadaan mahdollisimman pian kuntoon!
