Siinä muutama kuva kisoista, Muuta ei mulla oo sanottavaa kuin että Huilu oli ihan huippu pienistä alkupaniikeista huolimatta. Voitti luokkansa prosenttein 67 ja risat!
lauantai 7. marraskuuta 2015
ihme parantuminen, kisat 1.11
Siinä muutama kuva kisoista, Muuta ei mulla oo sanottavaa kuin että Huilu oli ihan huippu pienistä alkupaniikeista huolimatta. Voitti luokkansa prosenttein 67 ja risat!
perjantai 9. lokakuuta 2015
Voihan kaviopaise...
Juu, eli nyt vähän huonompia uutisia Huilusta.
Huilu on nyt siis ontuillut vasenta etujalkaansa satunnaisesti. Ensin se näkyi vain vähäisenä epäpuhtautena, eikä varsinaisena ontumisena (itse en ollut paikalla). Toisina päivinä ei taas mitään ongelmaa.
Mutta kun hain Huilun tarhasta tiistaina, se ei varannut jalalle ollenkaan painoa, vaan hyppeli toisella etusellaan, ja meinasi välill kaatuilla. Minä tietenkin olin hirveän huolissani, ja pyysin pari tallilaista katsomaan jalkaa.
Jalka oli kuuma ja Huilu aristi sitä vähän joka paikasta. Kuumetta oli 38.3 mutta se saattoi johtua ihan vaan rokotteesta. Puhdistimme kavion mutta mitään ei näkynyt. Itselläni pyöri jo mielessä "eikai luita ole mennyt rikki, tai jännettä" ja muita vastaavia ajatuksia.
Illalla valmentajani tuli tallille ja katsoi jalkaa. Hänkään ei osannut sanoa mitään jalasta, muuta kuin että se on todella kipeä ja täynnä nestettä. Viilensimme jalkoja linimentillä ja kasteltiin kylmällä vedellä.
Seuraavana päivänä äiti soitti 200metrin päässä olevalle hevosklinikalle, ja meni käymään siellä paikanpäällä varaamassa meille ajan. Saimme ajan onneksi heti keskiviikolle.
Aika oli kahdelta joten äiti tuli hakemaan mua paria tuntia aikaisemmin koulusta. Käväistiin kotona ja sitten tallille. Huilu sisälle, korvat kiinni, loimi päälle ja klinikalle. Onneksi matka on niin lyhyt että sinne pääsee äkkiä kävelemällä. Onneksi jalka ei silloin ollut pahimmillaan joten matka selvittiin ilman kovia kipuja.
Huilu oli alkumatkan tosi rauhallinen, mutta paikanpäällä se oli oikea tuuliviiri. Klinikka sijaitsee siis raviradalla, ja siellä meni ravureita jatkuvasti ohi, ja sai Huilun pään aivan pyörälle. Sain sen onneksi pidettyä hyvin hallussa, ellei pyörimistä ja hyppelyä lasketa.. Vielä siihen päälle ambulanssi ajoi siihen meidän luo ja ilmoitti että pelastushelikopteri nousisi siitä klinikan toiselta puolelta, ja pitäisi todella kovaa meteliä. Mielessäni vain pyöri että millainen Huilu sitten on kun helikopterikin sekaantuu tähän. Laitettiin Huilu sitten kiinni semmoiseen kiinnityspaikkaan mihin ravureita laitetaan ravien ajaksi.
Huilu rauhoittui heti kun se laitettiin kiinni, eikä se ollut helikopterista lopulta millänsäkkään.
Helikopterin lähdettyä meidät kutsuttiin sisälle. Huilun vetopaniikkien vuoksi se laitettiin pakkokarsinaan odottamaan vuoroa. Huilu hermoili toisia sisällä olevia hevosia, varsinkin sitten kun muut hevoset lähti Huilu järkyttyi kun piti jäädä yksin.
Pakkokarsinassa Huilulle laitettiin rauhoittavaa, jonka jälkeen siirryttiin suurempaan saliin. Rauhoittava alkoi heti vaikuttaa, ja Huilu laski pään syliini ja oli jo rupeamassa nukkumaan. Minun piti herätellä sitä taputtelemalla turpaan ja ravistelemalla riimunarua. Lääkärinkin oli vähän hankala pitää jalkaa ylhäällä kun Huilu nojasi siihen koko painollaan.
Lääkäri oli todella kokenut nuoresta iästään huolimatta, ja totesi heti että kyseessä on kaviopaise. Hän otti kengän irti ja näytti paisetta meille. Olihan se aika yököttävä, mutta olen semmoisen ennenkin nähnyt meidän tallissa olevalla Iina-hevosella.
Lääkäri puhkaisi paiseen, ja sieltä oikein roiskui suuret määrät mätää..
Kun suurin osa mädästä oli tullut ulos, lääkäri laittoi siihen käärön, ja päällysti sen ilmastointiteipillä. Sitten antoi meille ohjeet jatkoon ja saimmekin lähtä takaisin kotiin.
Kävelymatka oli uuvuttava minulle, mutta erityisesti Huilulle, joka oli ihan tokkurassa rauhoitteen takia. Minun ja äidin oli tuettava Huilua molemmilta puolilta, ja mun piti taluttaa Huilua sieltä sivulta, ettei vain kaatuisi päälleni, kun yleensä hevoset kaatuvat eteenpäin.
Huilu on nyt siis liikuntakiellossa, ja käärö pitää vaihtaa päivittäin. Kisat siis jäävät valitettavasti välistä, mutta kyllä kisoja tulee ja menee. Tärkeintä on että Huilu saadaan mahdollisimman pian kuntoon!
Huilu on nyt siis ontuillut vasenta etujalkaansa satunnaisesti. Ensin se näkyi vain vähäisenä epäpuhtautena, eikä varsinaisena ontumisena (itse en ollut paikalla). Toisina päivinä ei taas mitään ongelmaa.
Mutta kun hain Huilun tarhasta tiistaina, se ei varannut jalalle ollenkaan painoa, vaan hyppeli toisella etusellaan, ja meinasi välill kaatuilla. Minä tietenkin olin hirveän huolissani, ja pyysin pari tallilaista katsomaan jalkaa.
Jalka oli kuuma ja Huilu aristi sitä vähän joka paikasta. Kuumetta oli 38.3 mutta se saattoi johtua ihan vaan rokotteesta. Puhdistimme kavion mutta mitään ei näkynyt. Itselläni pyöri jo mielessä "eikai luita ole mennyt rikki, tai jännettä" ja muita vastaavia ajatuksia.
Illalla valmentajani tuli tallille ja katsoi jalkaa. Hänkään ei osannut sanoa mitään jalasta, muuta kuin että se on todella kipeä ja täynnä nestettä. Viilensimme jalkoja linimentillä ja kasteltiin kylmällä vedellä.
Seuraavana päivänä äiti soitti 200metrin päässä olevalle hevosklinikalle, ja meni käymään siellä paikanpäällä varaamassa meille ajan. Saimme ajan onneksi heti keskiviikolle.
Aika oli kahdelta joten äiti tuli hakemaan mua paria tuntia aikaisemmin koulusta. Käväistiin kotona ja sitten tallille. Huilu sisälle, korvat kiinni, loimi päälle ja klinikalle. Onneksi matka on niin lyhyt että sinne pääsee äkkiä kävelemällä. Onneksi jalka ei silloin ollut pahimmillaan joten matka selvittiin ilman kovia kipuja.
Huilu oli alkumatkan tosi rauhallinen, mutta paikanpäällä se oli oikea tuuliviiri. Klinikka sijaitsee siis raviradalla, ja siellä meni ravureita jatkuvasti ohi, ja sai Huilun pään aivan pyörälle. Sain sen onneksi pidettyä hyvin hallussa, ellei pyörimistä ja hyppelyä lasketa.. Vielä siihen päälle ambulanssi ajoi siihen meidän luo ja ilmoitti että pelastushelikopteri nousisi siitä klinikan toiselta puolelta, ja pitäisi todella kovaa meteliä. Mielessäni vain pyöri että millainen Huilu sitten on kun helikopterikin sekaantuu tähän. Laitettiin Huilu sitten kiinni semmoiseen kiinnityspaikkaan mihin ravureita laitetaan ravien ajaksi.
Huilu rauhoittui heti kun se laitettiin kiinni, eikä se ollut helikopterista lopulta millänsäkkään.
 |
| Pari puhelimella otettua kuvaa klinikalta |
Helikopterin lähdettyä meidät kutsuttiin sisälle. Huilun vetopaniikkien vuoksi se laitettiin pakkokarsinaan odottamaan vuoroa. Huilu hermoili toisia sisällä olevia hevosia, varsinkin sitten kun muut hevoset lähti Huilu järkyttyi kun piti jäädä yksin.
Pakkokarsinassa Huilulle laitettiin rauhoittavaa, jonka jälkeen siirryttiin suurempaan saliin. Rauhoittava alkoi heti vaikuttaa, ja Huilu laski pään syliini ja oli jo rupeamassa nukkumaan. Minun piti herätellä sitä taputtelemalla turpaan ja ravistelemalla riimunarua. Lääkärinkin oli vähän hankala pitää jalkaa ylhäällä kun Huilu nojasi siihen koko painollaan.
Lääkäri oli todella kokenut nuoresta iästään huolimatta, ja totesi heti että kyseessä on kaviopaise. Hän otti kengän irti ja näytti paisetta meille. Olihan se aika yököttävä, mutta olen semmoisen ennenkin nähnyt meidän tallissa olevalla Iina-hevosella.
Lääkäri puhkaisi paiseen, ja sieltä oikein roiskui suuret määrät mätää..
Kun suurin osa mädästä oli tullut ulos, lääkäri laittoi siihen käärön, ja päällysti sen ilmastointiteipillä. Sitten antoi meille ohjeet jatkoon ja saimmekin lähtä takaisin kotiin.
Kävelymatka oli uuvuttava minulle, mutta erityisesti Huilulle, joka oli ihan tokkurassa rauhoitteen takia. Minun ja äidin oli tuettava Huilua molemmilta puolilta, ja mun piti taluttaa Huilua sieltä sivulta, ettei vain kaatuisi päälleni, kun yleensä hevoset kaatuvat eteenpäin.
Huilu on nyt siis liikuntakiellossa, ja käärö pitää vaihtaa päivittäin. Kisat siis jäävät valitettavasti välistä, mutta kyllä kisoja tulee ja menee. Tärkeintä on että Huilu saadaan mahdollisimman pian kuntoon!
sunnuntai 4. lokakuuta 2015
Kuvia & Kuulumisia
Moi kaikki!
Kirjottelen teille nyt meidän kuulumisia, tässä tauon aikana on ehtinyt sattua ja tapahtua kaikenlaista.
Huilu on nyt ollut pikku "saikulla" kun sillä toinen etunen oli vähän kipeä. Saattoi johtua yhdestä kengityskerrasta, joka ei mennyt ihan putkeen.
Valmentajani kengitti Huilua, mutta Huilu oli yrittänyt repäistä jalkaa pois ja oli potkaissut valmentajaani naamaan, säikähtänyt sitä ja astunut naulalaatikkoon.. Potku ei ollut onneksi kova, ja tilanteesta selvittiin säikähdyksellä.
Jalka on nyt palannut normaaliksi, ja liikutus on jatkunut normaaliin tapaan.
Huilun selkäongelmistakin on päästy eroon, mutta aarnikan käyttämistä on jatkettu, ettei vaiva toistuisi, eikä aarnikasta mitään haittaakaan ole.
Suurin uutinen ehkä nyt on se, että valmentajani osallistuu Huilulla koulukisoihin tässä kuussa! Huilu on mennyt niin huimasti eteenpäin, joten käydään vähän testaamassa mitä Herra todella osaa. Tässä teille tänäpäivänä otettuja kuvia.
 |
| Huomatkaa uus tukka ;) |
Seuraava postaus tulee viimestään kisojen jälkeen!
keskiviikko 2. syyskuuta 2015
Liebster Awards - Haaste
Kiitos tästä haasteesta Jemina!
 |
| kuva 31.8 |
Haasteen säännöt:
1. Kiitä sinut nimennyttä bloggaajaa ja laita linkki hänen blogiinsa.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.
2. Vastaa sinut nimenneen bloggaajan 11 kysymykseen.
3. Nimeä ja linkkaa 11 Liebster Awardin ansaitsevaa blogia, joilla on alle 200 seuraajaa.
4. Keksi 11 uutta kysymystä nimetyille.
1. Paras asia ratsastuksessa?
Varmaan se fiilis, kun ajattelee että hallitsee eläintä jolla on oma tahto ja on sua muutenkin 10krt isompi. Myös se luottamus mikä sinun ja hevosesi välillä on.
2. Mitä muita harrastuksia sinulla on ratsastuksen jälkeen?
Minulla ei ole muuta vakituista harrastusta, mutta tykkään pelata mm Koripalloa ja Futista. Käyn myös valokuvaamassa.
3. Pahin tippumisesi?
Varmaan kun 7-10vuotiaana tipuin suhteellisen isolta hevoselta niskoilleni puomin päälle.
4. Mikä saa sinut jatkamaan ratsastusta?
Se että miettii mitä kaikkea mulla on kokematta, ja kuinka paljon mulla on vielä opittavaa koko harrastuksesta.
5. Oletko koskaan miettinyt lopettavasi ratsastusta?
Ei, en ole.
6. Oletko koskaan ajanut?
Olen ajanut aika monta kertaa. Leirillä shettiksellä ja tuttujen lämminverisillä ja suomenhevosilla tullut myös käytyä.
7. Kisaisitko mielummin koulua vai esteitä?
Huilun tapauksessa mielummin koulua, ehdottomasti!
8. Millä hevosella ratsastit ensimmäistä kertaa?
"Tunkki" nimisellä vuonohevosella ratsastuskoulussa.
9. Oletko koskaan uittanut hevosta?
Olen
10. 3 asiaa jotka saavat sinut hyvälle tuulelle?
Huilu
Kaverit
Musiikki
En valitettavasti haasta ketään tällä kertaa.
tiistai 11. elokuuta 2015
Blogi virallisesti tauolle
Hei kaikki!
Päätökseni oon nyt tehnyt, ja jätän blogin joksikin aikaa pois päiväjärjestyksestä, kuten se on ollutkin jo kuukauden verran.
Mulla ei ole yhtään intoa kirjoittaa blogia tällä hetkellä, ja sitten kun into palaa, jos palaa, jatkan blogin kirjoittelua.
Mitään kummoisempia täälläkään ei ole tapahtunut. Olen ratsastanut Huilulla nyt aika paljon, ja se on ollut ratsutettavana valmentajallani pari kertaa, eli eteenpäin mennään! Sillä oli hieman selkä ja polvikipuja, joita hoidetaan liikunnan ohella. Jokaisen liikutuskerran jälkeen laitetaan arnikaa selkään ja polviin, ja perus kylmälinimentit jalkoihin. Kivut ovat jo selvästi hellittäneet, ja temppuilut jääneet vähemmälle. Näistä kivuista se laukassa pukittelukin todennäköisesti johtui.
Materiaalia mulla ei ole kuin puhelimessa, joita en saa ainakaan tähän hätään siirrettyä koneelleni. Mutta koitan kuitenkin kuvailla mahdollisimman paljon teille tauon aikana, että ainakin on postattavaa sitten innon palattua.
Huomenna minullakin alkaa taas koulu, ja olen päättänyt panostaa tällä kertaa ihan kunnolla kasiluokkaan, sillä numeroani olisi tarkoitus parantaa ainakin yhdellä numerolla.
Tämä oli nyt tämmöinen kuulumispostauksen tapainen, hieman lyhyehkökin. Mutta palaillaan taas, ehkä kuun loppupuolella, aijemmin tai myöhemmin!
Päätökseni oon nyt tehnyt, ja jätän blogin joksikin aikaa pois päiväjärjestyksestä, kuten se on ollutkin jo kuukauden verran.
Mulla ei ole yhtään intoa kirjoittaa blogia tällä hetkellä, ja sitten kun into palaa, jos palaa, jatkan blogin kirjoittelua.
Mitään kummoisempia täälläkään ei ole tapahtunut. Olen ratsastanut Huilulla nyt aika paljon, ja se on ollut ratsutettavana valmentajallani pari kertaa, eli eteenpäin mennään! Sillä oli hieman selkä ja polvikipuja, joita hoidetaan liikunnan ohella. Jokaisen liikutuskerran jälkeen laitetaan arnikaa selkään ja polviin, ja perus kylmälinimentit jalkoihin. Kivut ovat jo selvästi hellittäneet, ja temppuilut jääneet vähemmälle. Näistä kivuista se laukassa pukittelukin todennäköisesti johtui.
Materiaalia mulla ei ole kuin puhelimessa, joita en saa ainakaan tähän hätään siirrettyä koneelleni. Mutta koitan kuitenkin kuvailla mahdollisimman paljon teille tauon aikana, että ainakin on postattavaa sitten innon palattua.
Huomenna minullakin alkaa taas koulu, ja olen päättänyt panostaa tällä kertaa ihan kunnolla kasiluokkaan, sillä numeroani olisi tarkoitus parantaa ainakin yhdellä numerolla.
Tämä oli nyt tämmöinen kuulumispostauksen tapainen, hieman lyhyehkökin. Mutta palaillaan taas, ehkä kuun loppupuolella, aijemmin tai myöhemmin!
maanantai 13. heinäkuuta 2015
Pitkästä aikaa tunnilla
Hei!
Olin pitkästä aikaa tunnilla Huilun kanssa, eikä se mennyt ihan nappiin...
Tunnin tehtävänä oli tehdä ravissa päätyympyrä molempiin päihin, ja aina ympyrän jälkeen mennä lävistäjälle. Huilu oli aivan super! Se taipui joka suuntaan, ja kuunteli hyvin apujani. Opettajani sanoikin, että ollaan kehitytty tosi paljon viime tunnista. Istuntani oli joksenkin parempi, ja painopisteeni sain pidettyä keskellä, jopa liioitellusti takana.
Sitten ruvettiin ottamaan laukkaa Liinassa. Liina otettin varmuuden vuoksi, sillä viime laukkaamisesta on jo aikaa.
Huilu nosti laukat tosi hienosti, eikä sillä ollut kiire mihinkään, vaan meni hallitusti ja kunnolla, ja itsekin osasin jo nojata taaksepäin ja myötäillä Huilun liikkeitä. Nostettiin kaksi kertaa tähän suuntaan laukat, ja ne meni ihan superisti!
Sitten vaihdettiin suunta. Huilu nosti tosi hienosti laukan, sitten se heitti pukin. En tiedä kuin iso pukki se oli, mutta jokatapauksessa lensin kaulalle, ja toinen jalustimeni lähti. Sain itseni takaisin satulaan, mutta sitten toinenkin jalustin lähti, jolloin tasapainoni horjui puolelta toiselle. Sitten tipuin alas, aika kovasta vauhdista suoraan kyljelleni, ja selkääni ja päähäni sattui todella paljon.
Nousin siitä sitte ylös, ja mua vähän huimasi, ja päätä ja selkää särki. Sain juuri ja juuri puhuttua, sillä ilmat meni pihalle sen verran pahasti. En pystynyt enää nousemaan selkään, vaikka olisin niin kovasti halunnut jatkaa tunnin loppuun. Opettajani käski soittaa äidilleni, ja lähtemään päivystykseen. Opettajani juoksutti Huilun liinassa, ja ratsastikin vielä siihen päälle, jotta pukittelu ei jäisi Huilulle tavaksi.
Soitin sitten äidilleni, joka tuli hakemaan minua. Lähdimme siitä sitten 30km päässä olevaan sairaalaan. Odottelimme minun vuoroani varmaan tunnin, jolloin mut kutsuttiin sisään.
Pääsin jo 10 minuutin sisässä pois, ja pääsin kotiin. Mulle ei kuitenkaan tullut mitään isompaa vahinkoa, paikat vaan meni ikävästi jumiin.
Menen luultavasti jo huomenna tai ylihuomenna takaisin ratsastamaan, sillä tunnilla Huilu meni niin superisti, niin haluan päästä jatkamaan!
Olin pitkästä aikaa tunnilla Huilun kanssa, eikä se mennyt ihan nappiin...
Tunnin tehtävänä oli tehdä ravissa päätyympyrä molempiin päihin, ja aina ympyrän jälkeen mennä lävistäjälle. Huilu oli aivan super! Se taipui joka suuntaan, ja kuunteli hyvin apujani. Opettajani sanoikin, että ollaan kehitytty tosi paljon viime tunnista. Istuntani oli joksenkin parempi, ja painopisteeni sain pidettyä keskellä, jopa liioitellusti takana.
Sitten ruvettiin ottamaan laukkaa Liinassa. Liina otettin varmuuden vuoksi, sillä viime laukkaamisesta on jo aikaa.
Huilu nosti laukat tosi hienosti, eikä sillä ollut kiire mihinkään, vaan meni hallitusti ja kunnolla, ja itsekin osasin jo nojata taaksepäin ja myötäillä Huilun liikkeitä. Nostettiin kaksi kertaa tähän suuntaan laukat, ja ne meni ihan superisti!
Sitten vaihdettiin suunta. Huilu nosti tosi hienosti laukan, sitten se heitti pukin. En tiedä kuin iso pukki se oli, mutta jokatapauksessa lensin kaulalle, ja toinen jalustimeni lähti. Sain itseni takaisin satulaan, mutta sitten toinenkin jalustin lähti, jolloin tasapainoni horjui puolelta toiselle. Sitten tipuin alas, aika kovasta vauhdista suoraan kyljelleni, ja selkääni ja päähäni sattui todella paljon.
Nousin siitä sitte ylös, ja mua vähän huimasi, ja päätä ja selkää särki. Sain juuri ja juuri puhuttua, sillä ilmat meni pihalle sen verran pahasti. En pystynyt enää nousemaan selkään, vaikka olisin niin kovasti halunnut jatkaa tunnin loppuun. Opettajani käski soittaa äidilleni, ja lähtemään päivystykseen. Opettajani juoksutti Huilun liinassa, ja ratsastikin vielä siihen päälle, jotta pukittelu ei jäisi Huilulle tavaksi.
Soitin sitten äidilleni, joka tuli hakemaan minua. Lähdimme siitä sitten 30km päässä olevaan sairaalaan. Odottelimme minun vuoroani varmaan tunnin, jolloin mut kutsuttiin sisään.
Pääsin jo 10 minuutin sisässä pois, ja pääsin kotiin. Mulle ei kuitenkaan tullut mitään isompaa vahinkoa, paikat vaan meni ikävästi jumiin.
Menen luultavasti jo huomenna tai ylihuomenna takaisin ratsastamaan, sillä tunnilla Huilu meni niin superisti, niin haluan päästä jatkamaan!
sunnuntai 12. heinäkuuta 2015
lauantai 11. heinäkuuta 2015
Ilman sivuohjia
Moi kaikki!
Täällä on tänään aivan upea sää, ei liian kuuma eikä liian kylmä, vaan just sopiva.
Aamulla kun olin lähdössä tallille, pyysin siskoani kameramieheksi että saisi taas ratsastuksesta pätkää. Piti siskoa herätellä noin tunnin, mutta lähti se sitten mukaan. Eli postauksen kuvista ja videoista kiitos siskolleni Emmalle!
Menin siis ilman sivareita, ja huomasin heti yllättävän eron. Ohjista on ollut iso apu Huilulle, ja nykyään se osaa mennä rennosti myös ilman, joten ehkä tästä eteepäin sivarit jäävät vähitellen kokonaan pois. Siskoni oli siis ensimmäistä kertaa kameran takana tallilla, joten kuvat ovat hieman epätarkkoja, mutta hyvä silti että kuvia saatiin!
Ei menty mitään kummempia ratoja, ihan vain humputeltiin menemään. Täällä on nyt satanut viimeiset pari päivää ihan kunnolla, joten kenttä oli todella vetinen, varsinkin kentän toinen pääty oli tosi upottava ja liukas, joten koitettiin mennä paljon toisessa päädyssä. Videota en muokannut ollenkaan, siinä on nyt hyvät että myös huonot pätkät, joten saatte sanoa mulle neuvoja.
Rupean taas käymään tunneilla Huilun kanssa, ja ens viikolla on eka tunti, en malta odottaa!
Täällä on tänään aivan upea sää, ei liian kuuma eikä liian kylmä, vaan just sopiva.
Aamulla kun olin lähdössä tallille, pyysin siskoani kameramieheksi että saisi taas ratsastuksesta pätkää. Piti siskoa herätellä noin tunnin, mutta lähti se sitten mukaan. Eli postauksen kuvista ja videoista kiitos siskolleni Emmalle!
Menin siis ilman sivareita, ja huomasin heti yllättävän eron. Ohjista on ollut iso apu Huilulle, ja nykyään se osaa mennä rennosti myös ilman, joten ehkä tästä eteepäin sivarit jäävät vähitellen kokonaan pois. Siskoni oli siis ensimmäistä kertaa kameran takana tallilla, joten kuvat ovat hieman epätarkkoja, mutta hyvä silti että kuvia saatiin!
 |
| Tästä kuvasta huomaa selkäni, joka on mennyt liian notkolle, ja pääni on jotenkin edessä vai kuvittelenko vain? :D |
Ei menty mitään kummempia ratoja, ihan vain humputeltiin menemään. Täällä on nyt satanut viimeiset pari päivää ihan kunnolla, joten kenttä oli todella vetinen, varsinkin kentän toinen pääty oli tosi upottava ja liukas, joten koitettiin mennä paljon toisessa päädyssä. Videota en muokannut ollenkaan, siinä on nyt hyvät että myös huonot pätkät, joten saatte sanoa mulle neuvoja.
Rupean taas käymään tunneilla Huilun kanssa, ja ens viikolla on eka tunti, en malta odottaa!
lauantai 4. heinäkuuta 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)