Aivan ihana hörökorva!

Tänään oli tosi harmaa ja ankee päivä. Olin koko päivän tosi väsynyt, eikä oikein huvittanu tehä mitään. Koulussa onneks oli tosi rento päivä, käytiin syömäs ja oli muuta ohjelmaa nuorisotalo sputnikissa.
Kotiin päästyäni heti menin vaan sohvalle röhnöttämään ja oli vaan niin tylsää!
Heti piristyin kun pääsin tallille. Huilu siellä korvat höröllään odottelee, ei siinä vaan voi kuin hymyillä. 
Kaikki paitsi juoksukuvat c Jemina

 Irtojuoksutettiin hevosia laitumella hetken aikaa, ja sain myös ihan hyviä kuvia! Vihdoinkin tänne blogin puolelle jotain muutakin matskua kuin vaan ratsastuskuvia/juoksukuvia.
Huilu oli tosi virkeenä, joka oli vaan hyvä asia, ja se tuntui tosi iloselta.
Juoksutuksen jälkeen tehtiin maastakäsittelyjä porkkanoitten kera. Ei olla koskaan tolleen kunnolla ihan makupalojen kans tehty temppuja yms. Huilu tykkää tosi paljon tommosesta vaihtelusta. Harjoitellaan siis nykyään kumarrusta, ja se alkaa oikeasti jo sujumaan. 
Ennen se vaan meni taaksepäin, mutta nyt se on ymmärtäny tempun jujun, ja osaa jo koukistaa toista jalkaansa että menee kumarrus asentoon. Huilu on myös todella notkea, koska venytän sitä melkein joka ilta. Se saa venytettyä kaulaansa jo ihan peppuun saakka, jopa vähän pidemmällekin. 

 Pestiin Huilun jalat välikössä maastakäsittelyjen jälkeen. 
Nyt on niin kauheet murakelit kun on satanu ihan kauheena. Huilulla oli jalat yltäpäältä mudassa, joten pestiin ne ettei Huilun iho ja karva mee pilalle. Huilu ei ollenkaa säikkyny enää pesemistä. Uskon et se sen kauhee herkkyys johtui siitä sen kipeänä olosta, koska nyt kun se on parantunu se on ollu paljo lepposempi eikä oo säikkyny mitään.
Ihana kun se on taas ihana oma itsensä! <3