Mitä Huilulle kuuluu?

Moikka! 
Oon nyt tämän viikon ollut kotona, ja miettinyt mitä tästä mun blogista oikeasti tulee? Jätänkö blogin kokonaan pois? Muuten olisin jo aikaa sitten poistanut blogini, mutta jokin sai minut jatkamaan kirjoittamista. Varmaan se, kun aloitin bloggaamisen, suurin unelmani oli silloin että blogistani tulee suosittu ja kaikki haluaa lukea sitä. Tämä on edelleen mun tavoite, mutta enhän mä tällaisella blogilla kuuluisuuteen pääse, jossa postauksia tulee kerran viikossa. Yritän joka päivä miettiä teille kirjoitettavaa, mutta mun päässä ei nyt oikeen mikään kulje, varsinkaan bloggaaminen. Enkä usko että tekään haluatte pakosta kirjoitettua postausta, jossa ei edes ole sisältöä. Noh, nyt tulin kuitenkin kirjoittamaan teille kunnolla Huilun kuulumisia, ja miten meillä menee.

Huilulle kuuluu siis hyvää. Ollaan nyt oltu maneesilla aika ahkerasti, ja jo parissa viikossa ollaan päästy eteenpäin. Huilu käyttää takapäätään aktiivisesti jopa ilman apuohjia. 

Nyt kun mietin miten meillä menee verrattuna muutama kuukausi taaksepäin? Ollaan päästy tosi monesta ongelmasta eroon, esim pääherkkyydestä. Sitä ei esiinny oikeasti enää ollenkaan! Pystyn laittamaan suitset ilman mitään ongelmaa, harjaamaan päätä ja laittamaan pumpulit. Antaa myös halata päätänsä, jota se ei ennen harkinnutkaan antaa tehdä. Päästä kiinni laittaminenkin sujuu ongelmitta.

Tänään menin tallille jo puoli kolmelta, jolloin oli vielä valoisaa. Meillekin satoi vihdoin lunta, niin on pitempään valoisaa ja päästään taas menemään kotikentällä ja pelloilla hangissa! Lunta tulee vielä (ainakin toivottavasti) lisää, niin päästään hankitreeniin!
Harjailin Huilua rauhassa karsinassa, ja oli ihana vain olla Huilun kanssa kun ei ollut mihinkään kiire eikä oltu edes menossa minnekkään. Harjailin sen rauhassa ja kiristin hokit sun muuta. Pesin myös jalat pesupaikalla. 
Hemmottelin sitä myös heppanameilla ja porkkanoilla. Tein kumarruksia ja venyttelin sen molemmin puolin kaulasta. Kuului semmoista rutinaa, että tais olla ihan hyväkin pitkästä aikaa venytellä.

Huilulla oli myös vähän aika sitten ongelmia vieruskavereittensa kanssa, ja oli kuulemma yhden seinänkin saanut jo hajalle. Niinpä se siirrettiin erilleen muista, mutta vastapäätä sillä on kuitenkin kaveri, ja ihan tyytyväiselle se nyt vaikuttaa kun saa olla täysin omassa rauhassa.

Huilu nätisti pesupaikalla

Mitä piditte tällaisesta postauksesta?

Entä mitä mieltä olitte vain tallissa otetuista kuvista?